Vastauksia EV1 salaliittoteoriaan - Sähköautot - Nyt!

Aika hyvä syy minusta miksi hanke lopetettiin:

We built about 1,000 EV1s over two model years, and Saturn dealers in five CA and AZ cities managed to lease just 80 percent of them. Contrary to what some believe, you can't market/advertise your way to healthy sales of something most people simply don't want — even with the higher-energy optional '99-model NiMH battery that could stretch the range to more than 100 miles. Like you, we thought that would be enough for a commuter car in a time of $1.40 gas. Like you, we were wrong.

Elokuvasta "Who killed the electric car" saa aivan erilaisen käsityksen asiakkaiden halusta. Autothan vietiin väkisin heiltä pois, ja huolellisesti hävitettiin. Jos joku tuote halutaan saattaa markkinoille, tällainen menettely on aika outoa. Jos joku osataan USA:ssa, niin se on markkinointi, eikä se nyt näyttänyt tässä toteutuvan.

Muutamia autoja päätyi museoihin ja yliopistojen käsiin, mutta riisuttuna säätimistä ja muusta elektroniikasta. Miksi?

Miksi NiMH-akkujen patentit päätyi Texaco-Chevron -öljy-yhtiölle, joka on estänyt sen käytön täys-sähköautossa?

Elokuvassa haastateltiin myös auton suunnittellun osallistuneita ihmisiä, jotka olivat eri mieltä mm. EV-1:n markkinoinnista kuin GM:n virallinen linja. YouTubesta löytyy autosta tehty tv-mainos, jota ei tiettävästi koskaan esitetty.

Ei tapahtuneeseen silti mitään salaliittoa tarvita. Se on ihan normaalia kilpailevan tuotteen poistamista markkinoilta, keinolla millä hyvänsä. Jos EV-1 oli liian hyvä auto, ja siksi öljyteollisuuden näkökulmasta katsottuna vaarallinen, koska se ei tarvinnut öljyä mihinkään.

Sama on nähyt ennenkin, joskus viime vuosisadan alkupuolella. Polttomoottoriautot ja -bussit syrjäyttivät sähköautot ja -raitiovaunut jo silloin, vaikka sen aikaiset polttomoottoriautot olivat todella savuttavia ja meluisia, siisteihin ja hiljaisiin sähköautoihin verrattuna. Syyllinen oli, arvaatte varmaan? Alkaa ö:llä. :-)

Alkaa itseasiassa a:lla.

Edisonin rautanikkeliakku ei kyennyt valmistajansa lupauksiin useista yrityksistä huolimatta, ja polttomoottorilla pääsi pitemmälle ja nopeampaa. Käytännöllisyys voitti kun saatiin sähköstartti ja massavalmistus jolloin jokaisella oli varaa autoon, eikä pelkästään kaupunkien rikkailla rouvilla.

Ja kaiken hyvän päälle: Millä latasit sähköautoja 1920-30 luvun tienoilla, kun puolijohteita ei ollut olemassa ja sähköverkkoa muutettiin vaihtosähköiseksi jotta sähköä saatiin siirrettyä pitemmällekin kuin 2 korttelinväliä?

Et mitenkään. Tasavirtaverkko oli alunperinkin saatavilla lähinnä kaupunkien keskustoissa ja tasasuuntaukseen vaadittiin huonolla hyötysuhteella toimivia pyöriviä kommutaattoreita, jotka eivät olleet mitenkään mekaanisesti kestäviä laitoksia. Huoltovarmuus ja infrastruktuuri sähköautoille oli käytännössä olematonta.

Kannattaa tutustua Edwin Blackin varsin kattavasti dokumentoituun kirjaan Internal Combustion autoilun ja sähköautoilun historiasta.

Kirjassa mm. käydään seikkaperäisesti läpi Edisonin ja Fordin malli Amerikan sähköautoistamiseksi (kyllä vaan, autot olisi ladattu ensivaiheessa kotigeneraattorilla ja myöhemmin tuulivoimalla) ja käsitellään myös Edisonin akkujen kohtalo (tekniikka tiedetään toimivaksi, esim. Jay Lenon Baker Electric kulkee alkuperäisillä akuillaan).

Kirjassa käydään läpi myös useita dokumentoituja tapauksia joissa öljy- ja/tai autoteollisuus on ajanut yksisilmäisesti omaa etuaan kilpailevien teknologioiden, terveyden ja elinympäristön kustannuksella (mm. oikeudessa tuomion saanut laajamittainen salaliitto USA:n raitiovaunujärjestelmän romuttamiseksi).

Black on käyttänyt kirjassaan pääasiassa alkuperäislähteitä. Kirjan ensimmäinen luku on luettavissa netissä.

Toinen suositeltava kirja on Terry Tammisen Lives per Gallon joka dokumentoi autoteollisuuden lobbaustoimia ja strategioita viime vuosikymmeniltä.

Tammisesta löytyy verkosta Talouselämän juttu viime vuodelta.

Kun noita kirjoja tavaa ja lähdeviitteitä selailee, niin on hyvin vaikea väittää, että maantieliikenteen kehitys on riippunut pelkästään siitä, mihin suuntaan teknologian on ollut mahdollista kehittyä.

t. Santeri

Vaikka edisonin rautanikkeliakku tiedetään toimivaksi, niin teknisesti se ei ole voittanut edes lyijyakkua. Rautanikkeliakun tehopainosuhde on hieman parempi kuin lyijyakun. Toisaalta rautanikkeliakun lataus/purkuhyötysuhde on huonompi ja akku purkautuu itsestään.

Ehkä se nyt olisi nyt vaan järkevämpää alkaa jo uskoa, että sähköautot katosivat teknisistä syistä eivätkä minkään salaliiton tuloksena.

Öljynhinnan lasku on nyt varmaan öljyteollisuuden hyökkäys sähköautoja vastaan…

Eipä sen Edisonin ja Fordin visiossa tarvinnutkaan päihittää kaikin tavoin lyijyakkua: auto kulki akulla (silloisilla teillä ja ajonopeuksilla) 100 km ja täydet akut vaihtui autoon muutamassa minuutissa. Samaan tapaan New Yorkin ensimmäiset taksit kulkivat sähköisesti non-stop.

Jälkeenpäin on vain soveliaampaa selittää tapahtuneet asiat "luonnollisiksi" teknisen evoluution valinnoiksi, vaikka tosiasiassa tekniikan kehitystä ohjaa aina myös poliittistaloudelliset valinnat. Toisin sanoen se mihin valtiot ja yritykset päättävät satsata ei ohjaudu puhtaasti sen mukaan mikä on mahdollista vaan mikä on "kannattavaa" (paitsi taloudellisesti niin monelta muultakin näkökannalta). Esimerkiksi USA tulee satsaamaan tammikuusta 2009 alkaen aivan eri tavalla uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen ja päästöttömän liikenteen aikaansaamiseen. Syynä tähän ei ole viime aikojen tieteellis-tekninen kehitys vaan poliittiset vaalit.

Ja mitä öljynhintaan tulee: esim. 70-luvun energiakriisi sai aikaan uusiutuvan energian buumin, joka vaimeni sopivasti kun öljyn hinta laski. Pitäisin öljy-yhtiöitä ja öljyntuottajia todella kehnoina bisnesmiehinä, elleivät ne käyttäisi hintaa keinona pärjätä kilpailijoille (näinhän tekee jo jokainen nakkikioskikin).

Öljy ja muut fossiiliset polttoaineet eivät ole määräävässä markkina-asemassa sen takia, että ne olisivat ainoat energialähteet, vaan koska ne ovat hinnaltaan edullisimmat. Moni vaihtoehtoinen energian tuotantomuoto odottaa vain öljynhinnan riittävää nousua, jolloin ne ovat taloudellisesti tarkasteltuna samalla viivalla.

Jopa laivavarustamot tekevät tosissaan vertailuja rahtikustannuksista tuuli vs öljy ja nykyhinnoilla läheltä liippaa, ettei osa ei-aikakriittisestä rahdista siirry takaisin purjeaikaan (aiheesta opinnäyte: http://ring3.sydvast.fi/biblioteket/abstrakt/17_2006_01.pdf).

Mistä mahtaa olla peräisin tieto että sähköauto kulki 1900-luvun alussa 100 km yhdellä latauksella? Oma muistikuvani autojen historiasta kun on että nuo kulkivat käytännössä lähinnä 20 - 50 km ja vain optimioloissa tuon 100 km.

- Jari W

Blackin kirjassa on lähteet tuohon Ford-Edisoniin (kirja kierrossa puuhamiehillä, en pääse tsekkaamaan lähdettä - se kellä kirja on, voi pistää tänne tietoa!).

Löytyy kyllä mainintana tuossa netistä löytyvässä kirjan ekassa kappaleessa.

Ford went on to reveal that he and Edison had actually been "working for some years" on the vehicle to ensure it would be "cheap and practical." He added some specifics: "The car we propose to build will contain battery equipment weighing 406 pounds, and the entire car will weigh but 1,100 pounds. It will run for 100 miles [without recharge]. The cost will be about $600 to the public," he said, quipping, "How does that compare with the great, heavy and expensive electric cars?"

edit: eli Fordin mainospuheiden mukaan kilometreissä mentäisiin 160.

Tuosta voi kyllä googlettaa vertailuna muita tuon ajan sähkiksiä. Baker Electricille mainitaan ajomatkaa 50-110 mailin väliltä (Jay Leno pistää tuon 100 mailia, eli pakkohan se on uskoa ;). Kilometreinä siis 80-170 (!).

Detroit Electricille wikipedia kertoo ajomatkaksi seuraavaa:

The cars were advertised as reliably getting 80 miles (130 km) between battery recharging, although in one test a Detroit Electric ran 211.3 miles (340.1 km) on a single charge.

Näissä täytyy tietysti muistaa, että ajonopeus oli jotakin aivan muuta kuin tämän päivän maanteillä, mutta silti melko kunnioitettavat kilometrit - suhteessa ihan samat kuin nyt, 100 vuotta myöhemmin, koitetaan saavuttaa.

Viimeksi muokattu 20 Nov 2008 22:00 luonut slaner Näytä lisää