Täyssähköauto - kannattaako sittenkään vielä? - Sähköautot - Nyt!

Olen viimeiset pari vuotta seurannut kiinnostuneena sähköautoilun kehittymistä aktiivisesti ja kuulunut "peukut pystyssä" porukkaan vahvasti. Olen nyt kuitenkin viimeaikona alkanut löytää itsessäni kriittistä näkökantaa täyssähköautoiluun.

Suurimpana syynä on ollut oivallukset kevyemmän liikenteen mahdollisuuksista sähköavuisteisessa liikkumisessa. Samassa yhteydessä on itselle kolahtanut käsitys minkälaisia energiasyöppöjä henkilöautot ovatkaan. Sähköavusteisella polkupyörällä tai velomobiililla ihminen liikkuisi koko vuoden ajan päivän autoilun energialla. Autoilun järjettömän suuri kulutus ja sitä kautta ympäristön rasittaminen ei häivy millään teknologisella innovaatiolla.

Mieleeni on noussut ajatuksia siitä, onko oikeastaan mitään järkeä tuhlata harvinaista litiumia täyssähköautojen energiatarpeen valjastamiseen. Akkuja tarvitaan tuhoton määrä, jotta yhden auton toimintasäteeksi saadaan riittävä matka korvaamaan nykyinen auto ja silti ei päästä samaan joustavuuteen. Kumpi olisi ympäristölle parempi vaihtoehto 4-6 plug-in hybridiä vai yksi täyssähköauto? Itse olen kallistumassa plug-in hybridien suuntaan kunnes todellinen harppaus saadaan akkuteknologiassa aikaiseksi, niin tuotantovolyymeissa kuin teknologian hinnassa.

Omassa visiossani siis lähitulevaisuuden unelmaratkaisu olisi suurella volyymilla myytävät hybridiautot, joilla voidaan ajaa töpselisähköllä muutaman kymmenen kilometria ja sen jälkeen hybridinä muutaman litran kulutuksella. Tämän lisäksi haluaisin nähdä vallankumouksen lyhyen matkan liikkumisessa (ainakin 7 kk vuodessa) eli paikalliseen tarpeeseen 10-20km matkoille sähköpolkupyörät, sähkövelomobiilit ja sähkömopot joilla korvataan kakkosautot ja samalla heitetään kuntosalikortit menemään (ei koske tietty mopoja :). Mihin meillä oikeastaan aina on niin kiire? Tämän kesän pitkästä aikaa paljon pyöräilleenä voin sanoa, että olen entistä onnellisempi mies ja olen nauttinut kesästä enemmän kuin vuosiin.

Itselläni on tällä hetkellä suunnittelussa projekti, jossa rakennan itselleni sähköavusteisen velomobiilin, jolla tulen hoitamaan 14km työmatkani koko lumettoman kauden ensi vuodesta alkaen. Ei vakuutusmaksuja, hyvä sääsuoja, höyhenen kevyt polkea 250w sähköavulla (25km/h max jotta polkupyörä), 15 minuuttia lisää työmatkaan, minimaalinen energiankulutus ja lähes nolla, jos hommaan aurinkopaneelin akkujen lataamiseen.

OLETUS: Oletetaan tuulivoiman syöttötariffin olevan 83,50 € / MWh. Oletetaan edelleen, ettei ruokamolekyyleihin ja juomiin meneviä summia oteta huomioon.

VÄITE: Täyssähköauto - kannattaako sittenkään vielä?

TODISTUS:

Jalan liikkuminen

0,00 € / 100 km (1 henkilö)

Sähköavusteinen polkupyörä (250 W | 25 kph)

10 Ah / 60 - 80 km (26 V)

0,03 - 0,04 € / 100 km (1 henkilö)

Sähkökäyttöinen polkupyörä (1 kW | 25 kph)

10 Ah / 40 - 45 km (36 V)

0,07 - 0,08 € / 100 km (1 henkilö)

Sähköskootteri (4 kW | 45 kph)

90 Ah / 130 - 150 km (15 x 3.2 V)

0,24 - 0,28 € / 100 km (1 - 2 henkilöä)

Sähkömoottoripyörä (11 kW | 65 - 120+ kph)

ei sopivaa tietoa vielä

Sähköauto (Pininfarina BlueCar)

1,00 - 1,10 € / 100 km (1 - 4 henkilöä)

Sähköauto (Tesla Roadster)

1,10 - 1,20 € / 100 km (1 - 2 henkilöä)

Tavanomainen uusi auto 2012 tai 2015

130 g / km

5 L / 100 km (95)

5,00 - 10,00 € / 100 km (1,00 - 2,00 € / L)

LOPPUTULOS: Mielipiteet voivat vaihdella, mutta oletuksen pohjalta sähköajoneuvot ovat varsin edullisia ja etenkin ympäristöystävällisiä. Tästä kertoo myös se, että asevoimat eräässä maassa on alkanut hyödyntää sähkökäyttöisiä polkupyöriä mm. niiden nopean, äänettömän ja "jäljettömän" liikkumisen vuoksi. Lisäksi yhtenä tärkeänä kriteerinä on edullisuus.

Kuukausilippukin on kaikille halvin liikkumismuoto, koska yksittäinen matka ei maksa mitään… Vai?

Tässä nyt kuitenkin pieni laskelma vaikkapa tuosta sähköavusteisesta pyörästä.

Liikkuja K ajaa sähköavusteisella fillarilla 2000 km/vuosi. Fillari maksaa 2000 euroa, ja se kestää kymmenen vuotta käyttöä. (Sen jälkeen akkukin alkaa olla vanha.) Fillaria tarvitsee huoltaa kerran vuodessa, huolto maksaa 80 euroa. Korjauksiakin tulee, mutta unohdetaan ne tässä.

Pääoman korkoineen fillarin kokonaisvuosikustannuksiksi tulee tuollainen reilu 300 euroa vuodessa. Kilometriä kohden tämä on noin 15 snt/km. Tuohon tulee päälle jotain ihan naurettavaa sähköstä, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Pelkkä tuhannen syklin akku maksaa 400 euroa, ja valmistajan ilmoituksen mukaan sillä ajaa 60000 km. Tästäkin tulee jo vajaa sentti kilometrille, paljon enemmän kuin sähköstä.

Tavallinen vastaavantasoinen ei-sähköinen fillari maksaa puolet sähköavusteisen hinnasta, ja se on todennäköisesti pitkäikäisempi. Tämä puolittaa kilometrikustannukset. Ja jos ostaa halvan käytetyn fillarin, pääsee vielä halvemmalla. Nämä eivät ehkä kuitenkaan kilpaile keskenään. Kuin ei myöskään yleensä pääse sähköavusteinen pyörä kokonaan poistamaan auton tarvetta.

Tätä älköön tulkittako puheenvuoroksi sähköavusteisia polkupyöriä vastaan. Itsekin poljen päivittäin moisella, koska se antaa realistisen mahdollisuuden vaihtaa autolla taivallettuja kilometrejä paljon matalaenergisempiin. Tein kuitenkin laskelmat, ja totesin että fillari tulee autoa halvemmaksi vasta tuollaisilla kilometrimäärillä, jos auto on jo olemassa.

Fillarille on tietenkin myös ominaista se, että lisäkilometrit ovat liki ilmaisia. Akkukustannus tulee, ja esimerkiksi renkaita pitää paikata enemmän, mutta ei noista monta senttiä saa kilometrille. Toisin sanoen jos se sähköpyörä on jo hankittuna, sillä kannattaa ajaa paljon.

(Ja siis edelleen: Käykää ihmeessä kokeilemassa jotain vähän vähemmän halvimman pään sähköavusteista pyörää. Kokeilemisen arvoinen kapistus!)

Olen samoilla linjoilla edellisten kirjoittajien kanssa. Olen toisaalta sähköautoista innostunut, mutta epäilen, ettei sähköä kannata raahata pakattuna kulkemisen mukana.

Mikään tähänastinen akku-teknologia ei ilmeisesti voi ratkaista akkujen paino-ongelmaa / hintaa, niin että se kilpailisi joko kevyiden kulkuneuvojen kanssa puhumattakaan lihasvoimasta. - ainakaan, jos lasketaan vielä terveyshyöty liikunnasta.
(lisää akkujen kehityksen esteistä http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=1045&vl=2008)

Olisiko liikkuminen edelleen paljon järkevämpää sähköistetyillä kiskoilla? - tai paremminkin olisi parasta olla liikkumatta lainkaan!

…siitä tulikin mieleeni. Saiskohan raitiovaunuverkosta lainata sähköä…

Vakavasti ajatellen - voisiko sähköautoa kehittää ilman akkua?

Kannattaako sähköauto yksilöille on kait se akateeminen kysymys josta voi siirtyä suoraan käytäntöön. Itse olen ajatellut näin:

1. Sähkön saanti- saan sähköä omakotitalostani eli yön yli lataukset ovat helppoja. Huonona puolena aina töpselin tökkiminen. Toimipaikalta saan sähköä eli jos pirssi kulkee 100km yhdellä latauksella voin ladata päivällä sitä (aina letkun perään) ja voin ajella 200km päivässä vähintään. Myös LiFePo4 akkujen ikä moninkertaistuu koska kestävät osittaisia latauksia paremmin kun tyhjästä täydeksi.

2. Asennoituminen- olen ajellut Lamborghinista Ferrariin ja satoja muita rallipeleihin saakka ja ne on nähty. Sähköautoilu on tapa "leikkiä" uuden vanhan tekniikan kanssa ja ajotavan muutos ei ole ongelma. Myöskään nimittelyt professoriksi, v:n insinööriksi tai propellihatuksi eivät haittaa.

3. Ajomukavuus- sähköautolla suhahtaminen äänettömästi on hauskaa. Haluan kuunnella musiikkia hiljaisessa autossa ja moottorin ääneen olen kyllästynyt. Ajoonlähtö välittömästi ilman kylmäkäynnistystemppuiluja tai moottorin esilämmittelyjä saa olla taaksejäänyttä elämää. Vesiwebaston 5000W lämmitysteho auttaa kummasti pakkasilla (jos niitä tulee) ja maksan mieluusti ne muutamat talvipäivät 0,5L/h ylimääräistä kulutusta. Nollakeleillä (melkein aina etelä-Suomessa) voin hyödyntää 1kW:n sähkölämmitystä joka pienentää ajomatkaa ehkä alle 10km:llä.

4. Ajamisen hinta- rassi tulee viemään 15-20kWh/100km koska on Expert/Jumpy/Scudo pakettiauto. Tuo meinaa 1,5-2e/100km. Jos vertaan sitä nykyiseen Experttiin vie se 7L/100km kakkua ja erotus on siis tämän hetkisellä polttoaineen hinnalla 5e/100km. 50e/1000km, 500e/10000km, 1000e/20000km eli kuitenkin vähän alle sata euroa kuukaudessa koska kilometrejä tulee 20000-30000km/v. Maksan sillä koko talon kuukauden sähkölaskusta puolet sisältäen lämmityksen kuuman veden lämmityksineen. Lasken että auton huoltokustannukset ovat pienemmät sähkökäyttöisenä koska moottori on värinättömämpi, veto tasaisempi, ei kaikkia öljynvaihtoja ym, sekä jarrujen kulutus pienempi koska regen systeemi auttaa tuossa oikein käytettynä.
Auton hinnaksi tulee alle 10000e sisältäen auton. Ei tietenkään omia töitä. Joutuisin joka tapauksessa pitämään autoa enkä saisi kovin kummoista autoa tuolla rahalla. Lisäksi jos tarve pitempiin yhtäjaksoisiin matkoihin niin käytössä muu auto siihen.

Jos näistä ajatuksista tulee jotain mieleen mitä en ehkä ole huomioinut olen enemmän kun kiitollinen vinkeistä. Ei ole vielä koskaan tullut vastaan erehtymätöntä ihmistä enkä usko olevani maailmassa ainoa sellainen vaikka haluaisinkin.

Moi

Alotetaan pyörästä. En ymmärrä miksi terve normaalikuntoinen ihminen käyttäisi sähköavusteista pyörää (SAP). Sen maksiminopeus avustettuna on 25 km/h. Jos haluaa päästä sitä nopeammin pitää polkea itse. Polkemiseen tälläinen pyörä on paljon huonompi kuin normaali pyörä. Käytännössä matkanteossa SAP:n huiput ovat juuri tossa 25, jolloin keskinopeus jää vajaaseen 20 km/h. Se on liian vähän että pyörällä viitsisi mennä pitkiä matkoja. Mä pyöräilen vuodess 10 000 kilsaa. Mulla on kaksi pyörää. Kaupungissa lyhyillä matkoilla mulla on halpa 300 euron Scott Sportster P6 kaupunkipyörä ja maantiellä 1000 euron maantiepyörä. On ollut jo monta vuotta. Kummankin huoltokulut vuodessa on noin 50 euroa. Keskimääräinen matkanopeus kaupunkipyörällä mulla on noin 22-24 km/h riippuen liikennevalojen määrästö. Huiput on yleensä 30-35 riippuen tuulesta. Siis joka tapaukse pääsen 1/5-hinnalla paljon nopeammin kuin SAP:lla. Jos sitten lähden pidemmälle matkalla otan maantiepyörän. Sillä pääsee aina 150 km päähän ilman hirveätä ponnistelua. Keskinopeus on 27-32 km/h ja huiput 40. Siis matka etenee yli 50% nopeammin kuin SAP:lla ja siinä vaiheessa kuin SAP jo hyytyisi niin minä jatkan. Olen normaali 44-vuotias.

Sitten sähköautoon. Puhdas sähköauto on aivan hyvä idea mutta se ei toimi Suomessa. Miksi? Koska meidän talvet ovat kylmiä. Suomessa tarvitaan lämmitystä autoissa yli 6 kuukauden ajan. Talvella paljonkin. Nykyisten autojen lämmitys hoituu polttomoottorin hukkalämmöllä jota on yli 2/3 koko energiasta. Sähköautolla tätä ei ole vaan lämmitys pitää hoitaa joko sähköllä tai lämmittimellä. Sähkölämmitys vie ison osan auton liikuttamiseen tarvittavasta energiasta ja se lyhentää ajomatkaa 10-30 prosenttia. Toinen ajomatkaa lyhentävä homma on akkujen huono toimivuus kylmässä. Energian on siellä mutta sitä ei saada ulos. Lopputulos yhdessä on että talvella ajosäde puolittuu. Todella kylmällä auto ei edes käynnisty. Siksi "Voltmainen" sarja plug-in hybridi olisi paljon toimivampi ratkaisu Suomessa. Siis autossa on polttomoottori joka pyörittää generaattoria ja kulku toimii kuten sähköautolla. Tämä ratkaisee kylmyyden ongelmat eli lämmittämisen ja akun huonon toimivuuden. Samalla saadaan auton toimintasäteeksi jopa 1000 kilsaa eli mistään nykyisestä ei tarvitse tinkiä. Auton valmistus tulisi myös havemmaksi koska akkuja tarvitaan vain 1/4 normaalista ja pieni polttomoottori/generaattori on hyvin halpa.

Täyssähköauto toimii Suomessa ainoana vasta kun sen toimintasäde kesällä on 1000 kilsaa, jolloin talvella päästään reilut 500.

Minä jatkan pyörällä ajoa koska se on nopeaa, halpaa ja pysyn kunnossa. Seuraava autoni on varmaan tällainen voltmainen sarjahybridi.

Terveisin,
Jaska

"En ymmärrä miksi terve normaalikuntoinen ihminen käyttäisi sähköavusteista pyörää (SAP)."

Kovassa vastatuulessa se voisi olla ihan hyödyllinen - itse ajelin kerran aavalla kahden pellon välissä kovassa vastatuulessa, meni pyöräily ihan kävelyvauhdiksi siinä kohtaa. Ainahan tuulisella säällä joutuu jossain vaiheessa vastatuuleen, nimittäin jos aikoo takaisinkin palata. Joskus on tyyntä, mutta silloin kun ei ole, niin ei minua ainakaan hirveästi huvita lähteä pyöräilemään, kun tietää millaista tervassa juoksemista kohtalaiseen vastatuuleen sotkeminen usein on.

Ja kohtalainen ylämäki voisi olla toinen skenaario. Olihan Puskurissakin jokin sähköpyörätesti, jossa ajelivat rinnettä ylös… ei kuulemma edes hiki tullut, vai miten se oli. (rengas meinasi jopa sutia, tosin taisi olla maasto kyseessä)

"Sen maksiminopeus avustettuna on 25 km/h."

Riippuu kai mikä pyörä on kyseessä. Mutta samaa mieltä olen että voisihan tuo vauhti nyt korkeampikin olla, jos pyörää aikoo enemmänkin käyttää.

"Puhdas sähköauto on aivan hyvä idea mutta se ei toimi Suomessa. Miksi? Koska meidän talvet ovat kylmiä."

No jaa, jos hankit sähköautoon erikseen matkustustiloja lämmittävän laitteen, ei se vaadi kuin 0.5 litraa polttoainetta tunnissa. (nykyhinnoilla siis ~ 0.68 € / tunti) Siis silloin kun se lämmitys sattuu olemaan välttämätöntä… ainakaan etelässä ei nykyään enää kovia pakkasia usein olekaan. (itse asun tässä sopivasti Suomen keskipisteen lähettyvillä)

Sitä paitsi, jos sähköautolla kulkeminen käy kukkarolle vain noin neljäsosan polttomoottoriautoon verrattuna, niin johan niitä säästyneitä rahoja käyttämällä saisi halutessaan jo melkein saunan autoonsa, eikös? (hjuumor)

Terveisin,
Jari

""Puhdas sähköauto on aivan hyvä idea mutta se ei toimi Suomessa. Miksi? Koska meidän talvet ovat kylmiä."

Terveisin,
Jari"

Juuri noin minäkin ajattelen. Eauto on ylivertainen ajokustannuksiltaan ja pienet lämmityskustannukset eivät muuta asiaa. LiFePo4 akut pelaavat hienosti -20C pakkasessa joten no problem. Lyijyakkuhan on taas vähän toisenlainen.
Kahvipöytäkeskusteluissa tulee usein esiin ajatus "no eihän se ole mikään ikiliikkuja, eihän sillä sitten mitään tee" ja tuo lähestymistapa on aika väärä. Jos kustannukset ovat vain osa p-moottorisesta niin kyllä se ainakin minua kannustaa. Täysin ilmaiset liikkumismuodot olisivat hauskoja muttei tule mieleen kun polkupyörä muttei sillä kuljeta paljon tavaraa ja talvella on aika kylmä ajaa.

"Alotetaan pyörästä. En ymmärrä miksi terve normaalikuntoinen ihminen käyttäisi sähköavusteista pyörää (SAP). Sen maksiminopeus avustettuna on 25 km/h."

No itte olen läski & rapakuntoinen nörtti (ja luulen etten ainoo suomessa) jolla kyllä vakiofillari jää polkematta. Mutta jos munamankelointi saadaan vastatuulessa ja ylämäessäkin tuntumaan liki tasamaalta niin kiinnostus herää. Moni menee moisella myös töihin ja kovin mäkinen ja/tai vastatuulinen matka vakiofillarilla lisää töihituloon suihkussäkäyntivaatimuksen joka ei kaikissa paikoissa ole edes mahdollista.

Vielä kun vääntävät avustetun fillarin noja(tuoli)pyörään ja siihen jonkinlainen koppa päälle estämään kastumisen niin ollaan lähellä. Liekö tuo jo velomobiili? On vaan outoa miten paljon hinta pompsahtaa kun lisätään yksi rengas ja muovinen koppa. Liekö valmistusmäärät?

No näitä odotellessa.

No itte olen läski & rapakuntoinen nörtti (ja luulen etten ainoo suomessa) jolla kyllä vakiofillari jää polkematta. Mutta jos munamankelointi saadaan vastatuulessa ja ylämäessäkin tuntumaan liki tasamaalta niin kiinnostus herää. Moni menee moisella myös töihin ja kovin mäkinen ja/tai vastatuulinen matka vakiofillarilla lisää töihituloon suihkussäkäyntivaatimuksen joka ei kaikissa paikoissa ole edes mahdollista.

Olen itse sellainen vakiokuntoinen toimistoihminen. Pääsen sähköavusteisella fillarilla töihin keskimäärin sekä nopeammin että ilman sitä suihkussakäyntiä. Tavallisella pyörällä kyseessä on urheilusuoritus, sähköavusteisella mukava arkiliikunta.

Lukkopolkimilla varustettu maantiepyörä menee asvaltilla tasamaalla reilusti kovempaa kuin sähköavusteinen. Käytännön kaupunkiliikenteessä näyttää kuitenkin olevan niin, että sähköavusteisesta pyörästä mennään ohi aniharvoin. Ohimenijät menevät nimenomaan maantiepyörillä, ja kyse on jo tosiharrastajista, joita on populaatiosta kovin pieni prosentti. Sähköavusteinen mahdollistaa sikäli liikenneturvallisemman lähestymistavan, että risteyksiin ja tunneleihin viitsii oikeasti hidastaa. Lisäksi sillä voi ajaa varsin pystyssä asennossa murehtimatta ilmanvastuskerrointa. Renkaatkin ovat yleisrenkaat, jolloin ensimmäinen sorataival ei aiheuta ongelmia.

Käytännön keskinopeus laitakaupungin kaduilla näyttää olevan noin 23 km/h. Risteykset ja pysähdykset pudottavat tuota maksimista, toisaalta alamäet nostavat. Liikennevalot tietysti syövät tuosta paljonkin keskikaupungilla.

Huomattavaa tuossa keskinopeudessa on kuitenkin se, että esimerkiksi minulla menee omaan noin puolen tunnin matkaani liki minuutin tarkkuudella sama aika riippumatta esimerkiksi tuulesta. Itse asiassa pystyn tekemään polkupyörällä tiukemman ja tarkemman aikataulun kuin autolla.

Olisihan se tietysti kiva, jos pyörä menisi vaikka 35 km/h avusteisena, mutta ihan realistisesti ajateltuna ainakin omalla esikaupunkeja halkovalla työmatkallani 25 km/h alkaa olla liikenneturvallisuuden, -kulttuurin ja -järjestelyjen kannalta aivan ylärajalla. Maantie on kokonaan toinen juttu.

Ehkä tässä kaikkinensa on kyse siitä erosta, mikä on pyöräilyllä liikuntana ja liikkumisena. Liikkumiseen sähköavusteinen polkupyörä on todella hyvä kapistus hintaansa lukuunottamatta.

Kyllä mä ymmärrän sun idean. SAP on varmaan kätevä jos ei halua huhkia. Mä taas haluan hikoilla kun poljen.

Olen kiinnostunut tietämään mikä on todellinen matkanopeutesi kotoa töihin. Ei siis hetkittäinen vaan jaa kuljettua matka käytetyllä ajalla. Jos SAP maksiminopeus on 25 ei viitsi hikoilla niin sitten maksiminopeus on todellakin 25 ja uskon että valojen ja muun sallaisen takia todellinen keskinopeus jää reilusti vajaaseen 20. Mä pääsen maantiepyörällä täysin hikoilematta 22 keskinopeuteen mutta tarvittaessa jopa 30 kaupunkialueella. Tässä juuri maksininopeuden ero noin 40 on se juju. Maantiepyörällä pääsee kovaa jos vaan jaksaa polkea.

SAP kyllä kiihdyttää nopeasti. Asuin monta vuotta Japanissa ja ekalla viikolla yksi kotirouva kiihdytti valoista nopeammin kuin mä. Ihmetys oli suuri kunnes huomasin sähkömoottorin. Tosin vain alkukiihdytys oli rivakka. Hyvin nopeasti menin siitä ohi.

Mun työmatka on 20 kilsaa siivu. Jos menisen sen 19 km/h keskinopeudella menisi siihen aikaa reilu tunti. Nyt pääsen maantiepyörällä 30 km/h keskinopeutta ja mulle jää 10 minuuttia käydä suihkussa ja silti olen töissä 10 minuuttia aikaisemmin kuin SAP. Lisänä tulee loistava kunto ja paljon halvemmat kilsat.

Suosittelen kaikille lihaksilla polkemista. Se on oivaa hyötyliikuntaa.

Kommentoinpa lyhyesti, kun itsekin kuljen pyörällä töissä 3 päivää viikosta (keskiarvo vuodesta). Matkaa on ~22 kilsaa suuntaansa ja kuljen tavallisella hybridipyörällä niin kesällä kuin talvella ja sadetta varten on sopivat vaatteet ja kumisaappaat. Käyn kuitenkin vain 3 päivänä viikossa, kun sen verran suuri rasitus siitä tulee ettei jokapäivä jaksa mennä. Kauniina kesäpäivänä suht tyynessä pyöräily on todella mukavaa eikä siihen kaipaa mitään apuja ja keskinopeus on luokkaa 23-27 km/h riippuen tuulesta, valoja ei ole yhtään matkalla, risteyksiä pari.

Talvi onkin sitten eri juttu, pyörän alla murtuva lumi ja jää tekee ajamisen paljon raskaammaksi ja vaikka matkalla ei ole yhtään merkittävää mäkeä, niin kyllä talvisin sähköavusteinen olisi kova sana. Kuinkahan mahtaa talvella kapearenkainen maantiepyörä toimia jäällä ja alla murtuvalla lumella? Itselläni keskinopeus kyllä tipahtaa alle 20 km/h:n ja rasittavuus myös kasvaa. Kunhan vaan saan nykyisen pyörän ajettua loppuun niin harkitsen kyllä sähköavusteista pyörää tavallisen tilalle.

Aika sissi oot jos tavella meet 22 kilsaa. Kymmenen vuotta sitten mäkin ajoin talvella mutta matkaa oli vain 8 kilsaa ja pyörä maastopyrä talvirenkain. Nyt meen 5 kuukautta maantiepyörällä (jos sataa niin hybridillä) ja 3 kuukautta hybridillä (alku kevät ja loppusyksy). Noi neljä talvikuukautta teen kotona töitä ja menen satunnaisesti junalla töihin.

Joka kevät kun pääsee eka kerran maantiepyörän päälle tulee iloinen mieli eikä millään halua siitä luopua.

Olen kiinnostunut tietämään mikä on todellinen matkanopeutesi kotoa töihin. Ei siis hetkittäinen vaan jaa kuljettua matka käytetyllä ajalla. Jos SAP maksiminopeus on 25 ei viitsi hikoilla niin sitten maksiminopeus on todellakin 25 ja uskon että valojen ja muun sallaisen takia todellinen keskinopeus jää reilusti vajaaseen 20.

En ole ottanut kovin kattavasti aikaa sekkarilla, mutta kännykän minuutintarkalla katsottuna keskinopeus on noin 22-23 km/h koko matkalla. Tässä on parin prosentin epävarmuus reitin pituudesta, koska vähän vaihtelen reittejä. Katson jossain vaiheessa vielä GPS:n kanssa ihan tarkatkin lukemat. (Ei tuo kuitenkaan paljon voi heittää.) Matka-aika on yllättävän vakio tuulesta ja muista olosuhteista riippumatta.

Olen itsekin yllättynyt tuosta keskinopeudesta, koska minulla on matkalla kymmeniä risteyksiä, joihin pitää hidastaa reilusti. Liikennevaloja välttelen, ja kokonaisodotusaika tienylityksissä jäänee jonnekin minuuttiin minulla koko matkalla. Olen jo ehtinyt todeta, että uusimman japanilaisen muodin mukainen regeneroiva SAP olisi ihan pop minun reitilläni, sen verran paljon joutuu jarruttelemaan.

Homman taustalla on kuitenkin se, että jonkin verran mäkisellä reitillä keskinopeus nousee alamäkien ansiosta. Niissä pyörän suurempi paino ei paljon satu, ja sitä on kevyt polkea aika paljon reippaamminkin kuin tuo 25 km/h. Nopeusmittaria ei minulla SAP:ssa ole, mutta Suunnon GPS:n vähän hidas näyttö näyttää kyllä useinkin kolmosella alkavia lukemia paremmissa paikoissa. Pitkän ylämäen ja pitkän alamäen yhdistelmä on siitä mukava, että ylämäessä vauhti ei putoa alle 25 km/h ja alamäessä nousee sen yli.

En kiistä sitä, etteikö lihaskäyttöisellä pyörällä olisi omat riemunsa. Uskon kuitenkin, että SAP tuo työmatkapyöräilyn paljon nykyistä useamman ulottuviin realistisena vaihtoehtona. SAP kilpailee kuitenkin enemmän auton kuin tavallisen polkupyörän kanssa.

"Mun työmatka on 20 kilsaa siivu. Jos menisen sen 19 km/h keskinopeudella menisi siihen aikaa reilu tunti. Nyt pääsen maantiepyörällä 30 km/h keskinopeutta ja mulle jää 10 minuuttia käydä suihkussa ja silti olen töissä 10 minuuttia aikaisemmin kuin SAP. Lisänä tulee loistava kunto ja paljon halvemmat kilsat.

Suosittelen kaikille lihaksilla polkemista. Se on oivaa hyötyliikuntaa."

Jaska45. Mun mielestä vähän missaat tämän keskustelun pointin, kun korostat omaa hyväkuntoisuuttasi ja oman valintasi terveellisyyttä. Kaikki mitä sanot on totta, mutta ongelma on siinä, että kaltasia tai sellaiseksi haluavia on ehkä 1-3% väestöstä. Se ei siitä merkittävästi muutu mihinkään.

Nyt puhutaan massojen liikkumisesta yleisellä tasolla ei urheilusta, jota (hyöty)pyöräily harrastuksesi tuolla tasolla edustaa. Sähköavusteinen polkupyörä voisi lisätä polkupyörän käyttöä kymmenillä prosenteilla ja olisi erittäin hyvä vaihtoehto siirtää rapakuntoisia teinejä pois mopojen päältä edes vähän terveellisemmän kulkemisen pariin. Ajaminen sähköavusteisella fillarilla verrattuna parkipaikalle/parkkipaikalta kävelyyn on järkyttävän suuri parannus huono-/normikuntoiselle.

Oma ajatukseni (käynnistin tämä threadin) on polkea urheilumielessä ja liikuntana CycloCross pyörälläni (1000km tänä vuonna takana) ja siirtää merkittävä osa työmatkakulkemisesta tapahtuvaksi sähköavusteisella fillarilla (velomobiili).
Noissa velomobiileissa tuo sähköavun tuleminen mukaan laajentaa niiden käyttö mahdollisuuden myös Alankomaiden ulkopuolelle kun nyt niillä pääsee 40km/h tasamaakulusta myös ylämäet ylös. Itsellä on vahva usko, että luotimainen velomobiili olisi "cool" juttu jos ne yleistyisivät "länsi-väylien" vierellä kulkevilla pyöräteillä. Jos kuvittelen tilannetta, jossa istuskelen Nokian pk:n kohdalla tökkäävässä liikenteessä ja huomaan luotimaisten velomobiilien kiitävän vieressä merenrantaa 40km tunnissa, voin sanoa kummassa haluaisin silloin olla. Ehkä näistä saisi uuden villityksen myös nuorille mopoautojen kaveriksi. Olis ainakin terveellisempi kulkupeli ja nyt puolta halvempi, joskus enemmänkin.

Suosittelen kaikille lihaksilla polkemista. Se on oivaa hyötyliikuntaa.

Ehdottomasti. Itsekin pyöräilin aiemmin noin 10km työmatkani lumettomana aikana aina, kun pystyin. Kesällä auto seisoi toisinaan tarpeettomana useitakin viikkoja perätysten.

Mutta joskus täytyi poiketa päivällä asioilla toisella puolella kaupunkia tai sitten työmatkalla toisella paikkakunnalla tai kuljettaa suurempaa tavaraa. Perheellisenä sitä täytyykin sitten usein kuskata jälkikasvua ja eipä se pyöräily sitten enää onnistukaan.

Käytännössä siis auto on välttämätön laite ja kun se kerran on olemassa, niin kyllä sillä pitäisi sitten pystyä suorittamaan kaikki tarpeelliset ajot, myös satunnaiset useamman sadan kilometrin siirtymät.

15 vuotta sitten kännykkä piti ladata joka päivä, vaikka sillä ei juurikaan soitellut. Nyt riittää monesti se, että lataa kerran viikossa. Jotakin tämän kaltaista kehitystä pitäisi sähköautorintamallakin tapahtua, jotta se olisi todella konkreettinen vaihtoehto.

Ironia on siinä, että pyöräilläkseen täytyy syödä enemmän, ja ihmisen hyötysuhde lihastyössä on huonompi kuin polttomoottorin, puhumattakaan siitä kuinka paljon energiaa on jo kulunut siinä vaiheessa kun ruoka on lautasella.

Joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kulutat enemmän mättämällä kinkkua poskeen kuin tankkaamalla bensaa mopediin.

Olen ajatellut että sähköavusteiset pyörät ovat puppua. Mutta näiden postausten perusteella sähköpyörä tuntuu ihan hyvältä idealta. Varsinkin kun olen haaveillut plug-in-sarjahybridistä. Polkupyörässä aggregaatin virkaa hoitaa lihasvoima. Kauniilla säällä 25km/h on selkeästi rajoite, mutta raskaiden kantamusten tai säävarauksen aikana ei mitään toivoa päästä nykyisellä pyörälläni 25km/h.

Mut joo täyssähköauton sarjatuotannon vähäisyyden ymmärrän, mutta plug-in-sarahybridien vähäisyyttä en ymmärrä. ECorollastakin saisi sievän plug-in-sarjahybridin, ku laittais peräkärryyn aggregaatin, tankkais rypsiöljyllä ja vetäis piuhan akustoon. Näin sais kuljetettua ECorollalla vaikka asuntovaunua.

Pitääpä tutustua SAP:ien tarjontaan, ku talous ei kestä plug-in-sarjahybridin hankintaa.

Kivaa jutustelua pyöristä ja kevyemmästä liikkumisesta, jees!

Jenkeissä EVDL:n tyypit ovat kokeilleet joitain peräkärryviritelmiä, mutta tuloksena onneton aerodynamiikka. En ole seurannut pitkään aikaan keskustelua tuolla listalla, mutta Jerry Dycus -niminen kaveri (muistaakseni) oli rakentamassa kolmipyörää, jossa paikka aggregaatille "takaboksissa". Pitäisikin katsoa, miten sille kävi…

No, ei heti löytynyt, mutta tässä kaverin tekemä eka versio: http://www.evalbum.com/168.html

Jotenkin sympaattinen ajatus, tehdä auto vähän niinkuin tehdään vaneriveneitä, stitch and glue eli rautalangalla palat yhteen ja epoksi + vahvikekangas sauman molemmin puolin. Tekemällä paneeleista sopivan kaarevia ne pysyvät jäykkinä. Saattais kotimainen katsastusinssi vähän rykiä, kun tuollaisen veisi leimattavaksi?